Nyt mä tuun siihen asiaan, mikä tuolla sivussaki lukee ja en tiiä, kiinnostaaki varmaa jotai ihmisiä. Se koulukiusaaminen siis tähän väliin.
Nykyään ku mä ajattelen mun koulukiusaamista ni en pidä sitä mitenkään erikoisen pahana asiana. Alan jopa usein vähättelemään sitä ja mietin, että mahtokohan toi nyt edes olla. Mut sit alan miettiä niitä tuntemuksia ja kaikkia asioita mitä kävin läpi niiden ihmisten takia. Ei se oikeen muutakaan voinu olla. Tosiaan, jo 7. luokalla tunsin itteni vähän syrjäytyneeksi, kun ne kaverit lähti pois. En tiedä, mua vaivas sillon anemia ku en syöny kauheen hyvin ja mulla oli paha olo äidin ja muiden perheeseen liittyvien asioiden taki, Samulin takiaki. Mä en tiiä miten mä siihen tilanteeseen koskaan jouduin, mut aloin viillellä itteäni käsivarsiin. Tuli parempi olo, ja tykkäsin katsoo ku veri valuu ja siitä tuli hyvä tunne. Muistan ku välillä hain meiän keittiöstä terävimmän lihaveitsen taikka otin tylsät kynsisakset, ihan olosta riippuen, kuinka paljon halusin satuttaa. Mulla ei koskaan ollu ideana tehä mitenkään itsemurhaa, ei mitään kuiviin vuodattamista. Halusin satuttaa itteäni ja siitä tuli hyvä olo. Se oli vähän niinku ois huuhtonu kaiken pahan itsestään pois. Mä noissa aikasemmissaki teksteissä jossain kerroin siitä, miten aloin 8. luokalla vähän lihoomaan sen myötä ku alko ongelmat kasaantua, poliisi- ja sossujutut, liiallinen kännäily, tupakan poltto ja niin edes päin. 8. luokan puolivälissä mun ikäset pojat alko haukkumaan mua läskiksi, paksuksi, sotanorsuksi.. Kaikeks mahdolliseks. Tollon tosiaan mulla oli pituutta 160, niinku nytkin ja painoa 54 kiloa. Nyt 7 kiloa painavempana, en voi ajatellakkaan, että oisin ollu mitenkään läski tollon, ku nytkin oon melko sujut itteni kanssa. Toki haluaisin vähän kiinteytyy ja laihojen kavereiden vieressä tulee huono mieli omasta kropasta mut kuitenki, oon suhteellisen tyytyväinen. Huutelivat mulle kaikkea typerää aina koulun käytävillä ja luokassa, katsoivat vihasesti, ihan ku oisin tehny niille jotain. Haukkuivat mua myös valehtelijaksi kun olin 3 kaljan jälkeen vähän humalassa. Eivät vissiinkään voinu ymmärtää, että olin aika pieni sillon. Ja ku nykyäänki 1 annoksesta alkoholia mulla jo tuntuu päässä. Pienenä se kai oli vielä vähän eri. Mun käskettiin olla välittämättä. Mulle alko tulee syömisongelmia kun ajattelin olevani läski. Söin tosi paljon suruuni ku olin yksinäinen, suuria määriä ja sen jälkeen pakotin itseni oksentamaan. Viiltelin taas itteäni, tällä kertaa myös reiteen ja molemmat käsivarret kauttaaltaan täyteen. Viillot ei koskaan ollu mitää äärimmäisen syviä, silleen vaan, että veri valui. Arpia on kyllä jäänyt niistä. Toinen parhaista kavereistani, Sanna, alko varmaanki selittämään mun ongelmista eteenpäin ja sitten aika moni sai tietää mun viiltelystä ja syömisongelmista. Nekin oli kuulemma kaikki väkisin aiheutettuja. Tottakai, itsehän mä ne sormet kurkkuun tungin ja terää pidin kädessä. Mutta ihan vaan sen takia tämmösiä asioita tein, että saisin hetkellisen helpotuksen, paremman olon, mitä mistään muualta ei ollut saatavilla, mistään säälistä ei ollut kysymys. Itkin monet päivät kotona. Tän jälkeen mentiin joskus pihalle Sannan ja Roosan kanssa, siinä oli jotain muitakin ja puistossa oli lisää ihmisiä. Olin juonu muutaman kaljan ja olin vähän humalassa. Ne pojat vihasivat mua. Oli alkanut liikkumaan näitä huorahuhuja ympäriinsä, haukkuivat huoraksikin, niiden kahden seksikerran jälkeen. Pari jätkää käskivät, melkeen pakottivat mut juomaan jotain niiden juotavaa siellä puistossa. En ikinä unohda sitä kun painostivat, mitä muutakaan mä oisin voinut siinä tilanteessa kun olin niin alistettavissa? Tiesin ettei se viinipullossa oleva juotava ollut viiniä vaan jotain ihan muuta. Laitoin pullon suun huulilleni ja otin pienen kulauksen. Mulle juotettiin kusta, jossa oli nuuskaa joukossa. Sylkäsin sen siihen maahan ja kuuntelin kun ihmiset nauroivat mulle ja osottelivat. Olin lähellä kotia ja juoksin kotiin, Sanna ja Roosa jäivät sinne, eivätkä edes yrittäneet tulla perään. Kahden päivän päästä oli maanantai, en olis millään halunnu mennä kouluun, mut mun oli pakko. Ihmiset naureskelivat mulle edelleen, olin niiden pilkan kohde. Loppupäivästä Sanna tuli mun luokse ja kerto, että sillä ja Roosalla oli mulle asiaa. Olin vihanen, mut suostuin kuuntelemaan. Kertoivat, että tiesivät siitä pullo jutusta ennen ku se tapahtu. Kävelin pois, koulun vessaan, itkemään. Ne vessat nyt oli muutenki tullu mulle niin tutuiksi itkemisen takia, että tunsin olevani melkeen kotona. Tuntui kun kaikki avunpyynnöt olisi vaan vastatuuleen huutamista. Soitin Riikalla hysteerisenä ja se tuli lohduttaa mua. En voinu uskoa, et kaks mun elämäni tärkeintä ihmistä voi tehdä mulle näin. Enkä sitä heti uskonutkaan. Toivoin sen olevan vaan pahaa unta. Viiltelin lisää, aloin lintsaamaan koulusta. Isä ei tiennyt mitään. Kerran yhtenä päivänä eksyin kouluun ja sinä päivänä oli kotitalouden tunti. Muistan ku menin sinne luokkaan, siellä oli ne pojat, kiusaajat, pahimmat niistä. Joku niistä sanoi "Ai kato, sä eksyit kouluunki? No ei ihme ku köksää ni pääset syömään. Hei kunnet sä eilen ollu ruokailussa?" Nää sanat kaikuu vieläki vuosien jälkeen mun päässä ku eilispäivänä. Mä lähdin pois siltä tunnilta. Taas vessaan ja yks koulututtu seuras mua perässä. En halunnu sinne tunnille sitten mennä enää. Näin seuraavalla välitunnilla Riikan ja pari muuta kaveria. Itkin ihan kauheesti ja kerroin mitä oli tapahtunu. Yks näistä tytöistä oli mua vanhempi ja vei mut heti terveydenhoitajan puheille. Siellä kerroin kaiken ja mulle tuli vähän parempi olo. Mulle varattiin aika koulupsykologille ja aloin siellä käymään pari kertaa viikossa. Meiän koulussa toimi joku semmonen kampanja koulukiusausta vastaan ja se psykologi kysy aina uudelleen ja uudelleen et jos voitais pyytää ne pojat puhutteluun. En ikinä halunnut sanoo niiden nimiä, ku en halunnu et sitä juttua käydään läpi ku sitten oisin saanu viellä huonomman maineen ja mua ois haukuttu lisää. Mä halusin vaan jutella ku ei hirveesti kavereitakaan ollut siinä. Sanna ja Roosa oli pettäny mut, oli mulla sentään Riikka. Se ei onneks jättäny mua, ikinä. Psykologi kehotti kertomaan isälle mun lintsauksesta ennen ku koulusta tuli jakson päätyttyä semmoset ilmotukset missä kerrottiin poissaolot ja muut. Kerroin isälle mun koulukiusaamisesta. Se ei kuitenkaan osannu suhtautuu asiaan oikeen mitenkään, en mä kyllä sitä olettanutkaan. Sillon oli kevät jo pitkällä kun isälle kerroin. Kerroin sen matkalla kun oltiin menossa katsomaan meiän uutta taloa. Päästiin sinne talolle ja olin niin ikionnellinen, että pääsisin pian pois kaiken pahan keskeltä, niin ettei mun tarvitsisi enää olla kaiken ivan kohde. Tiesin, enää 4 kuukautta, sitten se olisi ohi. Mulla oli edelleen paha olla, viiltelemisen sijaan aloin hangata mun käsivarsia rikki, ihan vaan sen takia, että halusin arpia piiloon. Mulla oli molemmat käsivarret täysin ruven peitossa, selitin kaikille, että ihottumaa. Piiloutuivathan ne sentään jonku verran. Pikkuhiljaa asiat alko normalisoitumaan, en tiedä miks, mut annoin Roosalle anteeks ja vihdoin Sannalle myös. En kestänyt elää ilman niitä. Aloin taas käymään koulussa ja olemaan ilosempi sen takia, että mä tiesin kohta pääseväni pois sieltä. Ja tiesin, etten koskaan enää palaisi. Kesällä pääsisin pois. Oli yks koitos vaan edessä vielä: ripari. Ku kumman kaupalla jouduin samalle riparille kaikkein pahimpien kiusaajapoikien kanssa, mut onneks Roosa oli siellä mun kanssa. Ennen riparia olin jo muuttanut, mutta edelleen riparilla sain itkeä haukkuja, jotka kohdistuivat muhun. Oli taas ruokaan liittyvää, itsesääliin liittyvää, läskiyteen liittyvää. Painoin 56 kg. Ne ei koskaan tajunneet, että mulla oli oikeesti paha olla. Kaikille nuorille ripari on aina kuuleman perusteella ollu niin kivaa aikaa, kesän kohokohta ja yhteishenkeä täynnä. Mulle ripari oli yks helvetti. Semmonen, mistä halusin äkkiä pois. Kun ripari oli ohi, olin enemmän ku onnellinen. Tiesin, että voin alotta uuden elämän, pelkäämättä. Lukuun ottamatta aina sitä, jos menin vanhalle paikkakunnalle kavereiden luokse, jokaikinen kerta, kun astuin bussista tai autosta ulos, pelkäsin tosissani, että joku niistä kävelee mua vastaan. Olin niin suojaton. Ja sitä en kestänyt.
En tiedä miltä kuulostaa mun tarinani koulukiusattuna, mutta nyt kun tässä kirjottaessani kävin sitä samaa tunnevyöryä läpi, mitä se sillon oli, huomasin yhtäkkiä itkeväni. En tiiä miks, siksikö, että se oli vaan niin kertakaikkisen kamalaa vai onnesta, ettei toi aika ole enää? En oikeesti tiedä. Mut kaikkein kamalinta tän koko jutun kannalta on se, että oon nykyään väleissä noiden kaikkien jätkien kanssa, oon antanu anteeksi kaiken. Kaiken tämän. Muistan kesällä, ku näin yhen noista jätkistä, se alko kyselee kuulumisia ja jotain muuta. Sanoin vaan "Aika paskasti teit mulle nuorempana" ja tämä tokaisi "Joo mut menneet on unohdettu, eiks vaan?" ja se oli sillä selvä. Sen jälkeen ne ei ole puhuneet musta, ovat vissiin vähän kasvaneet. Silti, jokainen muisto sattuu enemmän ku pystyn koskaan kuvailemaan.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Pakkomielteinen elämä
Heippa! Tässä oon taas koko päivän miettiny, että mitäs nyt illalla tänne sitten kirjottaisin. Tietysti pitää olla aina jotain oleellista, jottai saan kerrottua tarinaani eteenpäin. Sikspä mieleeni juolahti asia, josta ensin meinasin etten kertoisi, koska tää aihe on todella henkilökohtainen. Mutta jotta oppisitte ymmärtämään mun menneisyyttä, ehkä on parempi vaan kertoa kaikki. Tää seuraava teksti ei varmasti kiinnosta kaikkia ihmisiä sinäänsä, mut koitan olla kertomatta mitään liian yksityiskohtasta, ettei tuu mitään ällötyksiä. Tänään aihe on seksi ja niinku aina, vähän muutakin sen lisäksi.
Tästä aiheesta on suhteellisen vaikea puhua, sillä mua on periaatteessa hyväksikäytetty monta kertaa. Muutenkin häpeilen menneisyyttäni. Oon kuitenki sujut sen hyväkskäyttö asian kanssa, eikä se mitenkään vaikuta mun nykyiseen elämään. Itse olen valintani aikoinaan tehnyt kaikkien asioiden suhteen, eikä mua ole koskaan pakotettu tekemään mitään haluamattani. Sinäänsä. En kuitenkaan tykkää siitä yleisesti puhua. Mutta tehän ette mua oikeen pysty tuomitsemaan tekemisistäni ja toivon mukaan ette haluaisikaan. Tää on vaan yks elämä, mistä kerron. Menetin neitsyyteni kun olin 14-vuotias. Ihminen oli aivan väärä, ja mua yli 3 vuotta vanhempi. Toiseksi näin tän ihmisen ensimmäistä kertaa sinä iltana ja olin kännissä. Olin sinä kesänä eronnut siitä mun ekasta poikaystävästä ja en tiedä, olin vaan kuullut, että seksi on kivaa. Mun isän, mua kaks vuotta vanhempi kummityttö oli meillä sinä kesänä. Se oli tosiaan kertonut kaikkia jänniä juttuja sen miesseikkailuista. Olin kuullut, että seksi sattuu ja niin, mut tää mun kaveri sitten kuitenki kerto, että sillä oli tosi hyviä kokemuksia seksistä. Mentiin siinä sitten joku ilta ryyppäämään, istuskeltiin jossain puistossa. Se oli ensimmäisiä kertoja kun join mun ihan ekan juomiskerran jälkeen, josta oli kulunut vuosi. Hengailtiin joittenkin vähän vanhempien ihmisten kanssa ja mentiin sitten yhen tuttujen kämpille. Mun mielestä se jätkä oli söpö heti kun näin sen ja en mitenkään suunnitellut mitään. Sitten pussailtiin jossain huoneessa ja se sitten ehdotti seksiä. En ensin suostunut, mut loppujen lopuks kokeiluhaluisena halusin tietää miltä se sit oikeen tuntuu. Odotin jotain parempaa kun mitä se oli. Se tietty sattu ja niin edelleen, tiiätte kyllä luultavasti. Ei se merkinnyt mulle koskaan mitään. Tää jätkä ois jatkossaki halunnu tavata mua, mutta mulle iski joku ihme ahdistus, enkä tahtonut. Pelkäsin, että se ois halunnu musta vaan jonku seksikumppanin. Olin niin kauheen nuorikin vielä. Enkä ollut päässy yli Samulista. Meni pari kuukautta, olin saanut uuden kaveriporukan, jossa oli just Sanna ja Roosa ja jotain poikia. Ryypättiin meillä, ku isä oli vissiinki Piian luona. Sitten jottain aloin sähläämään mun kaveripojan kanssa, kehen olin sillon tosi ihastunut. Se alko puhua mulle mukavia, ihan ku seki ois ollut musta jotenki kiinnostunut. No, harrastin seksiä sitten hänenki kanssa kun ajattelin, että ehkä toinen kerta tuntuu kivemmalta. Ajattelin itseäni, kokemuksia, enkä ollenkaan sitä mitä siitä seuraisi. Ei se kai ihmeellistä ollut, kun ei oo siitä tilanteesta mitenkään kummosia muistikuvia. Tän jälkeen sain sitten tietää totuuden tänkin pojan aikeista. Elikkä halus mut sänkyyn vaan. Meiän kaupungissa alettiin tietenki juoruilla paljon kaikennäköstä. Sellastahan se on. Jossain vaiheessa, talviaikaan aloin seurustella yhen kivan pojan kanssa. Sitten kuitenki suhde loppus vähän yli viikon päästä, kun mua alko taas ahdistaa, se, että jos sekin haluu vaan seksiä. Ei kuitenkaan oltu koskaan tehty mitään sellasta. Mut en edes luokittele tätä ihmistä mikskään eksäksi ku se nyt vaan oli tollanen. Kuitenkin seuraavana keväänä päädyin kännissä tänki ihmisen kanssa sänkyyn. Siitä vasta sitten riemu repesikin ku koko kylä siitä sai tietää. Se tapahtui vielä metsässä, jep. Siitä alkoi huorahuhut lähteä liikkeelle, oikeen paskanpuhujien ihmemaa tuo paikkakunta kyllä. Oli se nyt niin helvetin kummaa, kun olin 9 kuukauden aikana harrastanut seksiä kolmen eri ihmisen kanssa ja vieläpä kerran jokasen kanssa! Kai se olisi pitänyt tietää, olin muutenki helppo uhri, ku musta puhuttiin paljon kaikkea muutakin pahaa. No, siitä sitten seuraavana kesänä onneksi pääsin muuttamaan pois. Alotin koulun ni ihastuin heti yhteen mun luokkalaiseen poikaan. Siinä vaiheessa olin jo alkanut ajatella, että seksi on kiva asia, vaikka siitä paljon harmia aiheutuuki, ellei oo parisuhteessa. Tää poika oli niin kiehtova jotenki, semmonen pahis. Semmosesta mä tykkäsin niihin aikoihin. Ajattelin jopa, että ton kanssa mä joskus teen jotain. No ei siinä kauan mennyt ku oltiin jossain leirikoulussa ja sain ensikosketuksen. Se oli siihen mennessä kyllä paras kokemukseni, mutta jätkä ties olevansa mun heikkokohta ja käytti heikkoa kohtaani sit hyväkseen. Kävin muutaman kerran sen luona ihan vaan seksin takia, se soitteli mulle joskus iltasien puhuen vähän "tuhmia" ja semmosta. Loppujen lopuks ei päättynyt sekään hyvin ku kohteli mua kun esinettä ja ei välittänyt loppupeleissä sit enää mun tarpeistani ja sai mut lähtemään itkien pois. Typerää sinäänsä, ku itse siihen olin ryhtynyt. Pyysi kuitenki jälkeenpäin anteeksi. Näihin aikoihin aloin huomata, että seksistä oli tulossa mulle jonkilaine pakkomielle. Mulla ei muutamaan kuukauteen ollut mitään miessotkuja, mutta sitten kerran lähin mun kaverin luokse, vähän kauemmas kotipaikkakunnalta. Se tosiaan oli niin kaukana, ettei tarvinnu pelätä, et mikään, mitä siellä teen, kantautuis kenenkään tutun korviin. Siellä oli semmonen tosi kiva poika kenen kanssa sitten pidettiin jotaki kertoja hauskaa. Aina sillon ku kävin tän kaverin luona. Kuitenki kaveri sitten muutti pois sieltä, eikä nähty enää sen pojan kanssa enää ikinä. Aloin huomata, että mulle alko kerääntyy seksikumppaneita ja säätöjä yhä enemmän ja enemmän. Aloin tekee itselleni sääntöjä siitä, saanko tehdä jonku kanssa jotain. Selitin parhaille kavereilleni olevani selibaatissa, vältin tilanteita, joissa joutuisin tutustumaan poikiin, joiden kanssa saattaisin ajatella tekeväni jotain. Kuitenki seksikumppaneita tuli vähän väliä. Mulla oli tosi huono itsetunto ja semmoset tilanteet missä sain olla miespuolisen ihmisen kanssa, harrastaa seksiä, tunsin olevani hyväksytty. Tunsin, että joku piti mua viehättävänä ja hyvänä. Tykkäsin seksistä, mut enemmän tykkäsin siitä tunteesta ku joku oli siinä vierellä. Purin pahaa oloani siihen, kaikkia perhesotkuja sun muita, niitä ei tarvinnut niissä tilanteissa ajatella. Mulla oli taas lukion 1. luokalla yks ihastus, kenen kanssa päädyin sänkyyn ku olin vissiin vähän helppo saalis. Tein itsestäni jotenki helpon. Kaikki tiesin mun heikon kohdan, vähän söpistelyä ja that's it. Tän kanssa jatku tää sekstailu jonku aikaa. Silleen et vuoden aikana nähtiin jokunen kerta. Mulla oli myös muita. Lopulta kaikki pääty sit siihen, et huomasin, et sen arvostus mua kohtaan oli hävinnyt. En kyllä yhtään ihmettele. Menin kännissä sen ja sen kaverin kanssa samaan aikaan sänkyyn. Se oli syksy ja olin 17 vuotta. Ja tää sen kaveri oli se, ketä oli mun ensimmäinen uudella paikkakunnalla. Olin vaan niin koukussa siihen mun ihastukseen ja suostuin sen vuoksi mihin vaan. Onneks sovittiin tän jälkeen, ettei asioista puhuttais jälkeenpäin. Välttyy juoruilta. Tän jälkeen olin vaikka kuinka kauan ilman ketään. Tajusin, että pitää tehä joku muutos elämässä. Alko juorut liikkumaan ja nää kaverukset oli kertoneet joillekkin ihmisille tästä meiän hauskasta illasta. No, he sit pyysivät anteeksi taas ja asia on jo haudattu. Tosiaan, mulla oli sen kerran jälkeen yks ainut kerta jonkun kanssa, ennen ku täytin 18 vuotta. 18 vuotiaana menin tietenki baariin heti ekana viikonloppuna. Löysin sieltä kivan jätkän, saman ikäsen ku mä, Jussi. Jussi pyysi mua luokseen yöks pilkun jälkeen. Päätin lähtee seikkailemaan. Harrastettiin seksiä. Aamulla oli vähän kiusallinen olo. Jussi tuli saattamaan mut bussipysäkille ja mun yllätykseksi pyysi myös numeroa. En ollut yhtään varautunut, ku ajattelin, että kyse oli vaan seksistä. No vaihdettiin sitten numeroita. Illalla se jo tekstasi mulle ja ehdotti, että jos nähtäis joku päivä. Me nähtiin. Olin ilonen, että kun joku oli mun kanssa ihan tykkäämisen vuoksi. Alettiin elää arkea, sovittiin tapaamisia, käytiin yhessä baareissa, olin niillä yötä, harrastettiin hyvää seksiä, selvinpäinki. Siitä ihmisestä tuli mun kaikkein parhaat kokemukset. Se piti musta. Puhuttiin jo ikävöimisestä ku oltiin kuukaus tapailtu ja oltu. Ei seurusteltu kuitenkaan. Sit tapahtu yhtäkkiä jotain, mitä en vieläkään voi oikeen ymmärtää. Oli keskiviikko, oltiin sovittu Jussin kanssa, että menen niille koulun jälkeen. Se halus juoda, se halus aina. Lähettiin siitä sitten keskustaan pyörimään parin kaverin kanssa. Jussin kavereita ne oli, mutta niistä oli tullu munki kavereita. Jussi katos jonnekki. Mun kaikki kamat oli Jussin luona ja en tienny miten saan ne takas ku Jussia ei saanu puhelimella kiinni. Olin keskellä yötä yksin melko suuressa keskustassa, jossa oli paljon kännisiä ihmisiä. Päälläni sortsit ja Jussin huppari. Itkin. Menin Jussin talon viereen, mut ovikoodit ei toiminu siihen aikaan enää. Kuitenki joku naapurirapun asukas päästi mut rappukäytävään. Menin Jussin oven taakse. Tai no kämppishän sillä oli kans. Ovikello oli otettu pois toiminnasta, kukaan ei avannut ovea mulle. Välillä kuulu tytön naurua ja istuin yli 2 tuntia rappukäytävässä, kunnes nauru yltyi ja aloin hakkaamaan ovea ja sanoin hakevani vaan tavarani. Kaks blondia tyttöä raotti ovea ja kysyivät mitä haluun. Sanoin että haluun vaatteeni ku on vähän kylmä. Sen jälkeen riuhtasin oven auki ja menin Jussin huoneeseen, jossa Jussi "nukkui". Heitin hupparin sitä päin ja aloin huutamaan, että mikä sitä vaivaa, että olisi voinut sanoo mulle jotain. Jussi sano vaan, että jutellaan huomenna. Jäin lattialle nukkumaan ku ei ollut muutakaan paikkaa ja akku oli loppunu kännykästä. Aamulla Jussi lähti töihin ja sen jälkeen ei enää niissä merkeissä nähty. Aloin etsii itsestäni syitä tähän koko juttuun. Olinko mä liian takertuvainen? Se oli sellanen asia mitä olin loppuun asti vältelly. Eli ei mun ainakaa ois pitäny olla. Jussi piti seksistä mun kanssa, syy ei voinu olla huono seksikään. Mitä mä olin tehnyt väärin? Kaverit sanoivat, että jätkä oli vaan kusipää, ei mitään muuta. Aloin uskoa siihen. Tää koko juttu musersi mut, jälleen muserruin. Aloin taas tekee sitä, ettimään hyväksyntää seksistä. Aloin käymään baareissa kesällä ihan hirveesti, suorastaan etsin miehiä, jotka kattoisivat mua päin. Siitä mä tykkäsin. Olin tosi usein jonku jätkän kaulassa kiinni, ja tietty eri päivinä eri jätkien. Yks jätkä kyll oli semmonen kenen kans meil oli alkukesästä jo silmäpeliä ja loppujenlopuks tanssittiin aina yhessä ja se sai mut haluamaan itseään. Kerran sitten päädyin sen luokse yöksi. Se oli hyvää. Koko yö toi sen, mitä olin kauan tarvinnut. Kuitenki sekin juttu sit vähän jäi, mutta aina löyty uusia. Kerran päädyin yhen vanhan kotipaikkakuntalaisen luokse ja siitä lähti taas juorut liikkeelle. Onneks ihmiset ovat sen verran kasvaneet, että tajuavat seksin olevan normaali asia. Loppukesästä löysin söpön jätkän, pääsyin senki kanssa sänkyyn ja meille kehitty seksisuhde. Aina viikonloppusin olin siellä ja tykkäsin olla sen kanssa. Käytiin syömässäkin pari kertaa ja meillä oli silleen vähän niinku "seksiä kaverien kesken". Tääki loppu parin kuukauden päästä ku tajusin ihastuneeni ja lopetin sen sitten siihen. Tajusin taas, että pakko tehä muutoksia elämässä. Olin vaan niin koukussa. Seksi oli mulle ku huumetta. Kaadoin taas yhen uuden jätkän syksyllä, sitten sanoin itelleni stop. Kavereiniki alkovat olla vähän huolissaan mun käyttäytymisestä. Siihen loppu se. Lopetin baareissa käynnin. Ihan senki takia, että huomasin alkoholin olevan mulle pakkomielle, en osannut enää pitää hauskaa ilman. Niinku seksikin. Tajusin, että musta on päiväpäivältä tulossa samanlainen ku äitini. Pian tän jälkeen ihastuin mun parhaaseen kaveriin, Anttiin. Mut Antin ja mun tarinan jaan teidän kanssa myöhemmin!
Kaikki tää mitä nyt kirjotin, kuulostaa mun itteni mielestä ihan järkyttävältä. Mun on vaikea edes nyt ajatella itsestäni mitään. Koskaan en oo pistäny tätä kaikkea pöydälle samanaikasesti. En sano, et oisin päässy mun seksipakkomielteestäni eroon tälläkään hetkellä, mut ainakin oon rauhottunut. Vaikka viime kesäsestä on pieni aika, oon silti oppinut enemmän arvostamaan itseäni. Tää toivottavasti ei anna musta mitään huorakuvaa teille, oon vaan tosiaan ollu vähän pohjalla ja tää on yks asia, mikä on tehnyt mulle hyvän olon. Mulla on ollu seksikumppaneita tän 4 ja puolen vuoden aikana joku 10-15, kamalaa sanoa, mutta en oo aivan varma mikä se noista luvuista on, mutta enempää se ei kuitenkaa ole. Mulla on vaan tosi huono muisti. Välillä kirjottelen muistilappuja, mutta lopulta heitän ne roskiin aina kun oon niin vihanen itelleni ja yritän pyyhkiä menneet.
Tästä aiheesta on suhteellisen vaikea puhua, sillä mua on periaatteessa hyväksikäytetty monta kertaa. Muutenkin häpeilen menneisyyttäni. Oon kuitenki sujut sen hyväkskäyttö asian kanssa, eikä se mitenkään vaikuta mun nykyiseen elämään. Itse olen valintani aikoinaan tehnyt kaikkien asioiden suhteen, eikä mua ole koskaan pakotettu tekemään mitään haluamattani. Sinäänsä. En kuitenkaan tykkää siitä yleisesti puhua. Mutta tehän ette mua oikeen pysty tuomitsemaan tekemisistäni ja toivon mukaan ette haluaisikaan. Tää on vaan yks elämä, mistä kerron. Menetin neitsyyteni kun olin 14-vuotias. Ihminen oli aivan väärä, ja mua yli 3 vuotta vanhempi. Toiseksi näin tän ihmisen ensimmäistä kertaa sinä iltana ja olin kännissä. Olin sinä kesänä eronnut siitä mun ekasta poikaystävästä ja en tiedä, olin vaan kuullut, että seksi on kivaa. Mun isän, mua kaks vuotta vanhempi kummityttö oli meillä sinä kesänä. Se oli tosiaan kertonut kaikkia jänniä juttuja sen miesseikkailuista. Olin kuullut, että seksi sattuu ja niin, mut tää mun kaveri sitten kuitenki kerto, että sillä oli tosi hyviä kokemuksia seksistä. Mentiin siinä sitten joku ilta ryyppäämään, istuskeltiin jossain puistossa. Se oli ensimmäisiä kertoja kun join mun ihan ekan juomiskerran jälkeen, josta oli kulunut vuosi. Hengailtiin joittenkin vähän vanhempien ihmisten kanssa ja mentiin sitten yhen tuttujen kämpille. Mun mielestä se jätkä oli söpö heti kun näin sen ja en mitenkään suunnitellut mitään. Sitten pussailtiin jossain huoneessa ja se sitten ehdotti seksiä. En ensin suostunut, mut loppujen lopuks kokeiluhaluisena halusin tietää miltä se sit oikeen tuntuu. Odotin jotain parempaa kun mitä se oli. Se tietty sattu ja niin edelleen, tiiätte kyllä luultavasti. Ei se merkinnyt mulle koskaan mitään. Tää jätkä ois jatkossaki halunnu tavata mua, mutta mulle iski joku ihme ahdistus, enkä tahtonut. Pelkäsin, että se ois halunnu musta vaan jonku seksikumppanin. Olin niin kauheen nuorikin vielä. Enkä ollut päässy yli Samulista. Meni pari kuukautta, olin saanut uuden kaveriporukan, jossa oli just Sanna ja Roosa ja jotain poikia. Ryypättiin meillä, ku isä oli vissiinki Piian luona. Sitten jottain aloin sähläämään mun kaveripojan kanssa, kehen olin sillon tosi ihastunut. Se alko puhua mulle mukavia, ihan ku seki ois ollut musta jotenki kiinnostunut. No, harrastin seksiä sitten hänenki kanssa kun ajattelin, että ehkä toinen kerta tuntuu kivemmalta. Ajattelin itseäni, kokemuksia, enkä ollenkaan sitä mitä siitä seuraisi. Ei se kai ihmeellistä ollut, kun ei oo siitä tilanteesta mitenkään kummosia muistikuvia. Tän jälkeen sain sitten tietää totuuden tänkin pojan aikeista. Elikkä halus mut sänkyyn vaan. Meiän kaupungissa alettiin tietenki juoruilla paljon kaikennäköstä. Sellastahan se on. Jossain vaiheessa, talviaikaan aloin seurustella yhen kivan pojan kanssa. Sitten kuitenki suhde loppus vähän yli viikon päästä, kun mua alko taas ahdistaa, se, että jos sekin haluu vaan seksiä. Ei kuitenkaan oltu koskaan tehty mitään sellasta. Mut en edes luokittele tätä ihmistä mikskään eksäksi ku se nyt vaan oli tollanen. Kuitenkin seuraavana keväänä päädyin kännissä tänki ihmisen kanssa sänkyyn. Siitä vasta sitten riemu repesikin ku koko kylä siitä sai tietää. Se tapahtui vielä metsässä, jep. Siitä alkoi huorahuhut lähteä liikkeelle, oikeen paskanpuhujien ihmemaa tuo paikkakunta kyllä. Oli se nyt niin helvetin kummaa, kun olin 9 kuukauden aikana harrastanut seksiä kolmen eri ihmisen kanssa ja vieläpä kerran jokasen kanssa! Kai se olisi pitänyt tietää, olin muutenki helppo uhri, ku musta puhuttiin paljon kaikkea muutakin pahaa. No, siitä sitten seuraavana kesänä onneksi pääsin muuttamaan pois. Alotin koulun ni ihastuin heti yhteen mun luokkalaiseen poikaan. Siinä vaiheessa olin jo alkanut ajatella, että seksi on kiva asia, vaikka siitä paljon harmia aiheutuuki, ellei oo parisuhteessa. Tää poika oli niin kiehtova jotenki, semmonen pahis. Semmosesta mä tykkäsin niihin aikoihin. Ajattelin jopa, että ton kanssa mä joskus teen jotain. No ei siinä kauan mennyt ku oltiin jossain leirikoulussa ja sain ensikosketuksen. Se oli siihen mennessä kyllä paras kokemukseni, mutta jätkä ties olevansa mun heikkokohta ja käytti heikkoa kohtaani sit hyväkseen. Kävin muutaman kerran sen luona ihan vaan seksin takia, se soitteli mulle joskus iltasien puhuen vähän "tuhmia" ja semmosta. Loppujen lopuks ei päättynyt sekään hyvin ku kohteli mua kun esinettä ja ei välittänyt loppupeleissä sit enää mun tarpeistani ja sai mut lähtemään itkien pois. Typerää sinäänsä, ku itse siihen olin ryhtynyt. Pyysi kuitenki jälkeenpäin anteeksi. Näihin aikoihin aloin huomata, että seksistä oli tulossa mulle jonkilaine pakkomielle. Mulla ei muutamaan kuukauteen ollut mitään miessotkuja, mutta sitten kerran lähin mun kaverin luokse, vähän kauemmas kotipaikkakunnalta. Se tosiaan oli niin kaukana, ettei tarvinnu pelätä, et mikään, mitä siellä teen, kantautuis kenenkään tutun korviin. Siellä oli semmonen tosi kiva poika kenen kanssa sitten pidettiin jotaki kertoja hauskaa. Aina sillon ku kävin tän kaverin luona. Kuitenki kaveri sitten muutti pois sieltä, eikä nähty enää sen pojan kanssa enää ikinä. Aloin huomata, että mulle alko kerääntyy seksikumppaneita ja säätöjä yhä enemmän ja enemmän. Aloin tekee itselleni sääntöjä siitä, saanko tehdä jonku kanssa jotain. Selitin parhaille kavereilleni olevani selibaatissa, vältin tilanteita, joissa joutuisin tutustumaan poikiin, joiden kanssa saattaisin ajatella tekeväni jotain. Kuitenki seksikumppaneita tuli vähän väliä. Mulla oli tosi huono itsetunto ja semmoset tilanteet missä sain olla miespuolisen ihmisen kanssa, harrastaa seksiä, tunsin olevani hyväksytty. Tunsin, että joku piti mua viehättävänä ja hyvänä. Tykkäsin seksistä, mut enemmän tykkäsin siitä tunteesta ku joku oli siinä vierellä. Purin pahaa oloani siihen, kaikkia perhesotkuja sun muita, niitä ei tarvinnut niissä tilanteissa ajatella. Mulla oli taas lukion 1. luokalla yks ihastus, kenen kanssa päädyin sänkyyn ku olin vissiin vähän helppo saalis. Tein itsestäni jotenki helpon. Kaikki tiesin mun heikon kohdan, vähän söpistelyä ja that's it. Tän kanssa jatku tää sekstailu jonku aikaa. Silleen et vuoden aikana nähtiin jokunen kerta. Mulla oli myös muita. Lopulta kaikki pääty sit siihen, et huomasin, et sen arvostus mua kohtaan oli hävinnyt. En kyllä yhtään ihmettele. Menin kännissä sen ja sen kaverin kanssa samaan aikaan sänkyyn. Se oli syksy ja olin 17 vuotta. Ja tää sen kaveri oli se, ketä oli mun ensimmäinen uudella paikkakunnalla. Olin vaan niin koukussa siihen mun ihastukseen ja suostuin sen vuoksi mihin vaan. Onneks sovittiin tän jälkeen, ettei asioista puhuttais jälkeenpäin. Välttyy juoruilta. Tän jälkeen olin vaikka kuinka kauan ilman ketään. Tajusin, että pitää tehä joku muutos elämässä. Alko juorut liikkumaan ja nää kaverukset oli kertoneet joillekkin ihmisille tästä meiän hauskasta illasta. No, he sit pyysivät anteeksi taas ja asia on jo haudattu. Tosiaan, mulla oli sen kerran jälkeen yks ainut kerta jonkun kanssa, ennen ku täytin 18 vuotta. 18 vuotiaana menin tietenki baariin heti ekana viikonloppuna. Löysin sieltä kivan jätkän, saman ikäsen ku mä, Jussi. Jussi pyysi mua luokseen yöks pilkun jälkeen. Päätin lähtee seikkailemaan. Harrastettiin seksiä. Aamulla oli vähän kiusallinen olo. Jussi tuli saattamaan mut bussipysäkille ja mun yllätykseksi pyysi myös numeroa. En ollut yhtään varautunut, ku ajattelin, että kyse oli vaan seksistä. No vaihdettiin sitten numeroita. Illalla se jo tekstasi mulle ja ehdotti, että jos nähtäis joku päivä. Me nähtiin. Olin ilonen, että kun joku oli mun kanssa ihan tykkäämisen vuoksi. Alettiin elää arkea, sovittiin tapaamisia, käytiin yhessä baareissa, olin niillä yötä, harrastettiin hyvää seksiä, selvinpäinki. Siitä ihmisestä tuli mun kaikkein parhaat kokemukset. Se piti musta. Puhuttiin jo ikävöimisestä ku oltiin kuukaus tapailtu ja oltu. Ei seurusteltu kuitenkaan. Sit tapahtu yhtäkkiä jotain, mitä en vieläkään voi oikeen ymmärtää. Oli keskiviikko, oltiin sovittu Jussin kanssa, että menen niille koulun jälkeen. Se halus juoda, se halus aina. Lähettiin siitä sitten keskustaan pyörimään parin kaverin kanssa. Jussin kavereita ne oli, mutta niistä oli tullu munki kavereita. Jussi katos jonnekki. Mun kaikki kamat oli Jussin luona ja en tienny miten saan ne takas ku Jussia ei saanu puhelimella kiinni. Olin keskellä yötä yksin melko suuressa keskustassa, jossa oli paljon kännisiä ihmisiä. Päälläni sortsit ja Jussin huppari. Itkin. Menin Jussin talon viereen, mut ovikoodit ei toiminu siihen aikaan enää. Kuitenki joku naapurirapun asukas päästi mut rappukäytävään. Menin Jussin oven taakse. Tai no kämppishän sillä oli kans. Ovikello oli otettu pois toiminnasta, kukaan ei avannut ovea mulle. Välillä kuulu tytön naurua ja istuin yli 2 tuntia rappukäytävässä, kunnes nauru yltyi ja aloin hakkaamaan ovea ja sanoin hakevani vaan tavarani. Kaks blondia tyttöä raotti ovea ja kysyivät mitä haluun. Sanoin että haluun vaatteeni ku on vähän kylmä. Sen jälkeen riuhtasin oven auki ja menin Jussin huoneeseen, jossa Jussi "nukkui". Heitin hupparin sitä päin ja aloin huutamaan, että mikä sitä vaivaa, että olisi voinut sanoo mulle jotain. Jussi sano vaan, että jutellaan huomenna. Jäin lattialle nukkumaan ku ei ollut muutakaan paikkaa ja akku oli loppunu kännykästä. Aamulla Jussi lähti töihin ja sen jälkeen ei enää niissä merkeissä nähty. Aloin etsii itsestäni syitä tähän koko juttuun. Olinko mä liian takertuvainen? Se oli sellanen asia mitä olin loppuun asti vältelly. Eli ei mun ainakaa ois pitäny olla. Jussi piti seksistä mun kanssa, syy ei voinu olla huono seksikään. Mitä mä olin tehnyt väärin? Kaverit sanoivat, että jätkä oli vaan kusipää, ei mitään muuta. Aloin uskoa siihen. Tää koko juttu musersi mut, jälleen muserruin. Aloin taas tekee sitä, ettimään hyväksyntää seksistä. Aloin käymään baareissa kesällä ihan hirveesti, suorastaan etsin miehiä, jotka kattoisivat mua päin. Siitä mä tykkäsin. Olin tosi usein jonku jätkän kaulassa kiinni, ja tietty eri päivinä eri jätkien. Yks jätkä kyll oli semmonen kenen kans meil oli alkukesästä jo silmäpeliä ja loppujenlopuks tanssittiin aina yhessä ja se sai mut haluamaan itseään. Kerran sitten päädyin sen luokse yöksi. Se oli hyvää. Koko yö toi sen, mitä olin kauan tarvinnut. Kuitenki sekin juttu sit vähän jäi, mutta aina löyty uusia. Kerran päädyin yhen vanhan kotipaikkakuntalaisen luokse ja siitä lähti taas juorut liikkeelle. Onneks ihmiset ovat sen verran kasvaneet, että tajuavat seksin olevan normaali asia. Loppukesästä löysin söpön jätkän, pääsyin senki kanssa sänkyyn ja meille kehitty seksisuhde. Aina viikonloppusin olin siellä ja tykkäsin olla sen kanssa. Käytiin syömässäkin pari kertaa ja meillä oli silleen vähän niinku "seksiä kaverien kesken". Tääki loppu parin kuukauden päästä ku tajusin ihastuneeni ja lopetin sen sitten siihen. Tajusin taas, että pakko tehä muutoksia elämässä. Olin vaan niin koukussa. Seksi oli mulle ku huumetta. Kaadoin taas yhen uuden jätkän syksyllä, sitten sanoin itelleni stop. Kavereiniki alkovat olla vähän huolissaan mun käyttäytymisestä. Siihen loppu se. Lopetin baareissa käynnin. Ihan senki takia, että huomasin alkoholin olevan mulle pakkomielle, en osannut enää pitää hauskaa ilman. Niinku seksikin. Tajusin, että musta on päiväpäivältä tulossa samanlainen ku äitini. Pian tän jälkeen ihastuin mun parhaaseen kaveriin, Anttiin. Mut Antin ja mun tarinan jaan teidän kanssa myöhemmin!
Kaikki tää mitä nyt kirjotin, kuulostaa mun itteni mielestä ihan järkyttävältä. Mun on vaikea edes nyt ajatella itsestäni mitään. Koskaan en oo pistäny tätä kaikkea pöydälle samanaikasesti. En sano, et oisin päässy mun seksipakkomielteestäni eroon tälläkään hetkellä, mut ainakin oon rauhottunut. Vaikka viime kesäsestä on pieni aika, oon silti oppinut enemmän arvostamaan itseäni. Tää toivottavasti ei anna musta mitään huorakuvaa teille, oon vaan tosiaan ollu vähän pohjalla ja tää on yks asia, mikä on tehnyt mulle hyvän olon. Mulla on ollu seksikumppaneita tän 4 ja puolen vuoden aikana joku 10-15, kamalaa sanoa, mutta en oo aivan varma mikä se noista luvuista on, mutta enempää se ei kuitenkaa ole. Mulla on vaan tosi huono muisti. Välillä kirjottelen muistilappuja, mutta lopulta heitän ne roskiin aina kun oon niin vihanen itelleni ja yritän pyyhkiä menneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)