Mitä pitäisi ajatella?

Kaksi positiivista. Ehkä mun pitää sitten vain uskoa tähän? Ei kai ne testitkään niin paljoa voi valehdella... Varasin tänään ajan lääkärille, tosin pääsen sinne vasta kolmen viikon päästä, johtuen siitä, että tämä on tämmönen helkutin käpykylä, jossa ehkäisyneuvolan vastaanotto on auki vain kahdesti viikossa. Pelottavaa olla niin kauan raskaana kun mielipiteet lapsen pitämisestä vaihtelevat jatkuvasti. Tiedän kuitenkin, ettei sillä lapsella olisi niin hyvä olla tällasessa elämässä. Mulla on vielä niin paljon opittavaa ja koettavaa. Mun mieli myrskyää koko ajan. Voi olla hetki, jolloin oon tosi ilonen kaikesta, mutta samaan aikaan saatan alkaa itkeä samantien. Tällasia tunnemyrskyjä en tosiaan odottanut. On vaan niin kovin kummaan koko ajan ajatella, että mun sisällä on varmaan oikeasti joku. Fyysisesti tunnen koko ajan jotain outoa mun kehossa tapahtuvan, tosin en sitten tiedä kuvittelenko vaan kaiken. Vatsaa nipistelee aina välillä, rinnat on arat, koko ajan on kylmä ja väsyttää. Ja tietysti menkat 8 päivää myöhässä. Ehkä pitää uskoa tähän? En vaan voi ajatella, että tää olisi totta. Ja jos totta puhun, en haluaisi, että tää on totta. Kuitenkin tiedän monia ihmisiä, jotka ovat nuorena lapsen saaneet ja silti pärjäävät todella hyvin. En vaan osaa kuvitella itseäni äitinä. Onko se väärin? Voi olla hetkiä kun huudan tunnevyöryn saavuttua Jussille, että mä haluun tappaa tän lapsen. Toisinaan haluan, että Jussi silittelee mun vatsaa ja kyselen "mitä sitten, jos meillä olisi tää vauva?". Onko oikein, että puhun näin kamalasti välillä tästä vauvan alusta? Oon kertonut joillekkin ystävilleni ja ovat ottaneet aika hyvin asian, vähän järkytyksella tietenkin jotkut. Kaikki kyllä ovat luvanneet olla tukena, mitä ikinä sitten päätänäkin. Jos totta puhutaan, en haluaisi tätä lasta, en synnyttää sitä. Mutta en myöskään halua tappaa sitä. Kuulostaa niin kamalalta... Olen jokatapauksessa päättänyt, etten ainakaan halua alkoholia juoda, ainakaan ennen lääkäriä ja lopullista päätöstä.

Ajattelin nyt vaan vähän päivittää tilannetta ja olisi tietysti kiva, jos ihmiset voisivat kertoa, jos on ollut samanlaisia kokemuksia. Tarvitsen niitä.

Ja pahoittelen näitä lyhyitä kirjotuksia. Mulla ei nyt niin kovasti vaan ole pään sisällä mitään ajatuksia. Olen itsekkin hämilläni.