Elämäni ystävät

Kappas, tämmöstä suosiota en odottanut ollenkaan. Oon tosi otettu, että oon yhen päivän sisällä saanut jo melkeen 20 lukijaa. Hyvä jos jollain heräsi kiinnostus, kiitos! Mutta tässä oon koko päivän vaan odottanut et pääsen vaan koneelle postaamaan lisää mun elämästä. Tosiaan ensin tää blogi painottuu mun menneisyyteen ja sitä on vielä aika paljon jäljellä. Nyt haluisin kertoa mun kavereista/ystävistä. Tää voi olla vähän pitkästyttävää lukemista ku niin paljon ihmisíä, joita ette tunne, mutta aattelinpahan kertoa nyt vaan ku kaiken tänne haluan kirjottaa.

Ystävät ja kaverit mulla on elämän aikana vaihtunut ihan hirveen monta kertaa. En tiedä mikä siinä on. Tottakai se vaikuttaa, että oon pienen ikäni aikana muuttanut monen monta kertaa, ja kerran tosiaan muutinkin sitten vähä kauemmas. En nyt oikeesti hirveen kauas, n. 20 km päähän edellisestä kaupungista, ja se sitten kuitenkin vaikutti peruuttamattomasti mun elämään kavereidenki suhteen. Voisin taas alottaa lapsuudesta. Pienenä jo huomasin viihtyväni tosi paljon poikien seurassa. Nii ehkä tähänki Mikko vaikutti jossain määrin. Tykkäsin ihan hirveesti olla myös sen ja sen kavereiden kanssa vaikka ne kaikki oli kovasti vanhempia. Muistan ku ne vei mut pienenä aina pahoille teille ja opetti kaikkee tyhmää. Se oli sitä aikaa ku olin ehkä 4 vuotta. Mulla oli sillon myös kaksi poikaystävää, niin aika hassua haha, oltiin samassa kerhossa ja asuttiin samassa talossa kaikki. Ne oli ihan ihastuneita muhun ja riitelivät aina siitä kumpi mun kanssa saa leikkiä. Kerran muistan sanoneeni hienot sanat tappelun keskellä "riita poikki ja voita väliin", oltiin sinä päivänä opittu kerhossa... Mutta kuitenki, sillon jo tunsin yhen tytön, mun ja sen vanhemmat oli nuoresta asti olleet kavereita ja oltiin asuttu naapuri taloissa.. Tää tyttö, Kirsi oli mua vähän yli puoli vuotta nuorempi, mutta siitä asti jo melkee oltin tunnettu kun se oli syntynyt. Oltiin siitä sitten parhaita kavereita vuoteen 2004. Samaa ala-astettakin käytiin kun taas oltiin päädytty samaan kaupunkiin asumaan. Sillon ala-asteella mulla ei oikeestaan montaa tyttökaveria ollut, enimmäkseen hengasin poikien kanssa, koulussa ja vapaa-ajalla. Kirsi oli tietty aina kans mukana. Kuitenki oli sitten ala-asteella myös vuodesta 2003 asti hyvä kaverini, Leena. Leenan kanssa tultiin hyvin toimeen ja oltiin samalla luokalla, musiikkiluokalla. Alettiin jopa yhessä käymään viulutunneilla, haluttiin olla aika samanlaisia ja harrastettiin yhdessä telinevoimisteluakin jonku aikaa. Oon oikeesti ala-asteella harrastanu melkeen kaikkia mahdollisia lajeja, oon vaa pienestä asti vissiinki ollu hyvin äkkiä kyllästyvää kansaa... Jäi sitten se viulunsoittokin pian. Jälkeenpäin harmittaa todella paljon. 5-luokalla meiän kouluun tuli uusi tyttö, Heidi. Aivan hirvittävän kateellinen olin tälle tytölle, oli niin hieno ja muistan ku kaikki mun poikapuoliset kaverit ajatteli et Heidi on niin siisti tyyppi, kaikki ihastuivat siihen, jopa mun ihastus, kenestä olinki tykännyt päiväkodista asti. No Heidi oli tosi sosiaalinen tyyppi, kerran katoin discoilmotusta koulun seinällä ja sitten Heidi vaan tuli kysymään, että "meetkö tonne? mentäiskö yhessä?" Se oli sitä aikaa ku käytii jokaikisessä limudiscossa ja käytettii kaikenmaailman minihameita ja verkkopaitoja... Joo, niin isoja tyttöjä oltiin kyllä, niinhän sitä luuli. Mentiin sitten Heidin kanssa discoon ja siitä meiän ystävyys lähti. Meistä tuli ihan bestiksiä. Unelmien täyttymys oli kyllä se, että sain Heidin kanssa olla. Ja sitten tietty oltiin aina poikien kanssa, ja mä olin onnellinen. Yläasteelle mentäessä Heidi muutti toiseen kaupunkiin. Kuitenki meiän välit jäi läheisiksi ja koitettiin nähä niin usein ku mahollista. Yläasteella kaikki kaverijutut muuttui aivan täysin. kaupungissa, jossai asuin oli kolme yläastetta ja jokanen lähti vähän minnekkin. Suurin osa mun luokasta pysy samana, mut muut hyvät kaverit, kuten Kirsi, lähtivät muualle. Se oli mulle kova paikka. Koko 7-luokka meni sitten siinä itteäni ja paikkaani etsiskellessä, olin kovin yksinäinen. Sillon mulla kyllä oli poikaystävä, ensimmäinen, aivan ihana Samuli. Oltiin alettu seurustella 6-luokalla jo ja oltiin samassa koulussa koko ajan. Mutta muuten olin yksinäinen, en tuntenut oikee kuuluvani mihinkään. Leena, joka ennemmin ollut hyvä kaveri, oli nyt muitten kanssa, enkä oikee tuntenut kuuluvani sinne. Tein ehkä vähän itsestäni yksinäisen, en oikeen tiedä vieläkään miksi. Ehkä sen takia, että olin tosiaan edeltävänä kesänä, 13-vuotiaana vetänyt ekat kännit Heidin kanssa ja herättiin sairaalasta. Se vähän sai mut semmoseks oudoks se kokemus. Niin ei tosiaan pitänyt tapahtua, mut ei tunnettu alkoholin vaikutusta. Kuitenkin sillon ku olin yksinäinen, tutustuin yhteen tyttöön, kaks vuotta vanhempaan. Sen kanssa olin aina koulussa ja sen kanssa oli hyvä jutella. Kerroin tälle aina kaiken, kaikki mun ja Samulin asiat ja se auttoi. En tuntenut voivani kertoa kenellekkään oikeen mitään paitsi hänelle. Mulla oli myös ystävä, Ilona, jonka ansiosta muutuin pikkusen emohtavaksi teiniangstilapseksi joksikin aikaa. Ilonan kanssa oli kivaa, nykyään nähään harvoin. Seuraavana kesänä erottiin Samulin kanssa puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Se oli aika rankkaa aikaa. Tässä ku ite mietin ni kuulostaa niin naurettavalta aina selittää tätä, mutta mä uskon että rakastin sitä poikaa. Vaikka oltiin niin pieniä ku mitkä. Mut vieläkin ku nään Samulin ni tulee semmonen tietty fiilis. Onko sitten rakkaudella jotain ikärajaa? Ei mun mielestä niinkään. Ihan verrattaessa mun nykysiin tunteisiin, mitä tunnen, voisin sanoa, että tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että uskon, että rakastin. Mutta tän jälkeen sitten kaikki muuttui. Sain uudet ystävät 8-luokalla, Sannan ja Roosan. Veivät mut kanssa pahoille teille: alkoholi ja tupakka tuli kuvioihin. Me hengattiin myös paljon Leenan kanssa. Tuli aivan uudet kuviot ja alettiin liikkumaan poikaporukassa. Olin taas melko suosittu, kaikkien kaveri. Kuvioihin tuli myös Riikka ja Taru. Riikka oli vuotta nuorempi ja Taru saman ikänen meidän muiden kanssa. Tarun olin tuntenut jo ala-asteelta. Jossain vaiheessa Sanna ja Roosa petti mut aivan täysin. Koko luottamuksen ja nauroivat mulle päin naamaa. Tai no Sanna enemmän ja Roosa oli semmonen vierestä katsoja. Se oli vaikeeta aikaa ja koulukiusaaminen alko niihin aikoihin. Selitän koulukiusaamisesta sitten erikseen jossain vaiheessa. Riikka oli ainoa, ketä ei koskaan mua pettänyt. Oli siinä aina, vaikka muut pilkkasivat. Kuitenkin melko pian annoin anteeksi. Niinkun aina. Vihaan vaan niin paljon riitelyä, teen sen virheen aina, että annan helposti anteeksi. Pian tajuttiin Sanna, Roosan, Leenan ja Riikan kanssa, että Taru valehtelee ihan hirveesti, ihan käsittämättömiä juttuja ja puhuu meistä selän takana paskaa. Savustettiin Taru sitten pois porukoista aika nopeesti. Riparikesä alko lähestyä, pääsin samalla leirille Roosan kanssa. Onneksi. Sinä kesänä muutin pois tolta paikkakunnalta, missä oli noi kaikki mun lapsuudesta asti olleet ja uudet ystävät. En päässyt usein käymää vanhassa paikassa, siitäkin sitten postaan myöhemmin, että miksi. Kesä oli yksinäinen uudella paikkakunnalla. Kuitenki kesä meni pian ohi ja pääsin uuteen kouluun. Koulukiusaaminen oli musertanut mun itseluottamuksen täysin, en ollut maailman sosiaalisin ihminen. Mutta ku kumman kaupalla, sain ku sainki aika nopeasti uusia kavereita. Yks syy siihen oli yks Maria. Oltiin ennen asuttu samalla paikkakunnalla ja sillä oli mun uudessa koulussa yks tuttu, tosi sosiaalinen ja avoin, Janina. Se tuli heti juttelemaan mulle. Se oli kivaa. Tutustuin koulussa myös Satuun ja Jasminiin. Jasmin asu aika lähellä mua ja sitten alettiin olee yhessä vapaa-ajallakin. Satu taas asu vähän kauempana, eikä kauheesti voitu koulun ulkopuolella viettää aikaa. Mut meillä oli tosi hauskaa aina yhessä. Me kaikki kuuluttiin kaveriporukkaan (ei Janina niinkään), jossa oli myös mun nykyään yks parhaista ystävistä, Marita, ja yks nykynen hyvä kaveri Karita. Kuulus siihen porukkaan muitakin, mutta ei nyt niin kovin tärkeitä tän tarinan kannalta. Olin ollu puol vuotta uudessa koulussa, sitten kaveriporukka taas muuttui. Aloin liikkumaan meiän luokan "suosittujen tyttöjen" kanssa. Nelli, Riikka ja Tanja. Niistä tuli mun hyvät ystävät, mutta en niiden kanssa voinut myöskään hirveesti aikaa viettää vapaa-ajalla. Puhuttiin toisillemme tosi avoimesti KAIKESTA. Muistan ruokalakeskustelut 9-luokalla liiankin hyvin. Kaikki mies jutut sun muut. Olin saanu tohon mennessä ihan hirveesti itseluottamusta, verraten siihen mikä olin ku tulin uuteen kouluun. Tähän luottamukseen vaikutti Janina, se sosiaalinen ja avoin ihminen. Ajattelee aina niin, että "minä teen mitä haluan". Sellanen mustakin sitten pikkuhiljaa tulla taas semmonen uskaltavainen. Toinen ihminen, joka vaikutti oli Mirella. Mirella on kaiken kokenut ihminen, vähän hulttio. Tutustuttiin musiikintuntien yhteydessä ku käytiin sitten aina tunnin jälkeen yhessä tupakalla kulman takana. Se ihminen on opettanut mulle niin paljon, ettei voi edes kertoa. Voisin melkeen sanoo, että se on auttanut mut rakentamaan nykyisen minäni. Ilman sitä ihmistä, en nyt olisi tämmöinen. Ja olen tyytyväinen sinäänsä itseeni nyt. Todellakin mussakin on vikani, mutta loppupeleissä oon ihan tyytyväinen. Päädyin lukioon sitten peruskoulun jälkeen. Sieltä tietty sai uusia kavereita. Oli parikin porukkaa mihin kuuluin. Toisessa oli mun, Nellin, Riikan ja Tanjan yhteisiä kavereita. Niistä läheisimmäksi tuli Katja. Katjan kanssa vietin paljon aikaa vapaa-ajalla ja me ymmärretään toisiamme. Edelleenki. Tuli kans porukka missä oli Heli, Anna ja Emmi. Nää kolme plus mä ja Mirella oltiin yks porukka. Mirella oli mun luokalla. Kutsuttiin meiän porukkaa nimellä "viisikko". Viisikko forever. Haha, se oli hyvää aikaa. Aina käytiin röökillä välkkisin yhessä, ja ruokalassa syömässä. Mirella jätti kuitenki 2. vuoden alussa kesken, Heli 3. vuoden alussa ja Emmi lähti 2. vuotena vaihtoon. Tuli takas viime syksynä. Toisella luokalla aloin liikkumaan yhden vuotta vanhemman Elinan kanssa. Elinan kanssa oli kivaa, alettiin jopa yhdessä valmentaa jalkapalloa nuorten tyttöjen joukkueelle yhessä. Elinalla oli siitä enemmän kokemusta ku mulla, mutta mä opin nopeasti. Oon joskus harrastanu pari vuotta jalkapalloa. Elinan kanssa menin ekaa kertaa ala-ikäsenä baariinki. Kuitenki Elinan kanssa ajan viettäminen loppui jossain vaiheessa kun Elinan elämä sai pieniä muutoksia, mistä tässä en sen enempää ala mainitsemaan. Nykyään kyllä ollaan kavereita ja nähdään sillon tällön. Riikka ja Janina on mun kanssa samalla luokalla, Tanja ja Nelli on edelleen mun ystäviä. Maritasta ja musta on tullu erottamattomat, pystytään niin hyvin juttelemaan toistemme kanssa, paremmin ku muiden. Mirella on mun ystävä edelleen myös. Mulla on myös muutama uusi ystävä. Nella ja Timo. Ovat mua vuoden nuorempia. Alko elämä vähän muuttua tossa viime syksynä ja vaihdoin meiän isosta, kaikki kolme abiluokkaa kattavasta porukasta vähän pienempään, 4-hengen porukkaan. Tai no, musta tuli siihen viides. Alko kovasti ahdistaa kesän jälkeen tommonen paljous ja kaamosmasennuksella oli kans jotain osaa tähän muutokseen. Porukkaan kuulu myös Martina ja Antti. Ne kaks on ekspariskunta ja ovat täs lähiaikoina jääny vähän pois mun elämästä tietyistä syistä, kerron siitäkin myöhemmin. Nella muutti mun elämän täysin. Melkeen nykyään asun sen luona, se asuu siskonsa kanssa toisessa kaupungissa. Oon Nellan kanssa melkeen jokaikinen päivä, eikä meitä kyllästytä. Ollaan hyvin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. Se on auttanu mua löytämään sisäisen minäni. Kuuntelen Nellan ansiosta mulle uudenlaista musiikkia ja käytän vähän erilaisia vaatteita. Tää kaikki on enemmän mua. Timo ja mä ja Nella, meillä on kivaa yhdessä. Timo opetti mua eilenki soittamaan kitaraa.
Tarinan ensimmäinen Riikka, Sanna ja Roosa soittelevat joskus, viime vuonna käytiin pari kertaa baarissa. Ei sen läheisempiä olla. Heidiäkin nään sillon tällön, baarissa käytiin myös sen kanssa pari kertaa viime vuonna. Kirsillä on nykyään lapsi, ei nähdä lähes koskaan. Kutsuu vaan lapsensa synttäreille, mutta muuten ei kuulu mitään. En tiedä tunteeko, että mä olen jättänyt heidät. Mutta en sitten tiiä kumman puolelta olis enemmän pitäny olla yhteydessä. Ilona, semmonen hauska facebook kaveri. Leena, baarissa käytiin viime vuonna. Tämmöstä tämä, kaikki on vaan niin jäänyt. Mut nykyisistä pidän kyllä kiinni.