Vääriä valintoja?

Ajattelin kertoa nyt siitä mitä mun tän hetkiseen elämään kuuluu.

Oon aina ollut semmonen sinkkuihminen. Varsinki nyt kun baarit on tullu kuvioihin täytettyäni 18 vuotta, on ollu kiva että on vapaus tehdä mitä vaan. Siitähän mä jo aikasemmin teille kerroin. Mutta nyt mun elämä on muuttunu tässä kuukauden aikana aika paljon. Tai tosi paljon oikeestaan. En oo enää sinkku. Tosi kummaa mun mielestä. Eli siis ton Antti jutun jälkeen kai etsin jonkunlaista korviketta itelleni, ettei tarvitsis Anttia enää ajatella. Eli siis sillon kun Antille sillon noin kuukaus sitten huusin ja raivosin niin menin sen jälkeen baariin Elinan kanssa. Baarissa menin tupakalle ja näin Jussin pitkästä aikaa. Niin, se sama Jussi, ketä mut oli kerran aikasemmin jättänyt jo aika raa'alla tavalla viime vuonna. Omaksi ihmeekseni huomasin, etten ollut ollenkaan enää vihainen sille. Tämmönen mä olen, aina annan kaiken helposti anteeksi. Elina kyllä oli sitäkin vihasempi Jussille, vaikkei koskaan ennemmin ollut sitä tavannutkaan. Vaan sen takia mitä Jussi mulle oli tehnyt. Pyysin Jussilta jos voisin mennä niille yöksi. Halusin unohtaa Antin kokonaan ja antaa mennä vaan. Elina ei ollu tosiaan ilonen mun päätöksestä. Lopulta päädyttiin siihen tilanteeseen, että pilasin Elinan baari-illan ja jätin sille vaan paskan maun itsestäni. Olin tilanteen viemänä ja piti valita ystävä vai seksi? Valitsin seksin. Itse en tiedä nyt kumpi oli parempi vaihtoehto, koska tosta illasta mulle kehittyi toimiva seurustelusuhde. Toisaalta taas tiedän olevani paska ystävä. Siksi uskon, että tein väärän valinnan. Miten se oli, kaverit ennen miehiä? Niin, en oo tehnyt kaikkea oikein. Ja sinä iltana mä vielä näin, kuinka paljon Elina olisi toivonut, että lähden sen kanssa kotiin. Annoin mun viimeiset rahat Elinalle, jottai voi antaa ne maksuksi kotikyydistä. Ajattelin, että se taas lieventäisi tilannetta edes vähän. Tuskin lievitti. En ole paljoa Elinan kanssa sen jälkeen puhunut. Pari kertaa ollaan soiteltu. En ole kertonut edes musta ja Jussista, mutta kyllä se kohta sen saa tietää. En osaa kuvitella, mitä Elina siitä ajattelee. Elina ei toki ole ainut mun ystävistä, jotka "vihaavat" Jussia. Tai ei tykkää. Kun kerroin Nellalle, se oli tosi epäileväinen sen suhteen, että kannattaako mun ryhtyy koko juttuun. Kerroin myös Katjalle, että oon alkanut taas tapailemaan Jussia ja kerroin myös, että ehkä mun pitää vaan antaa Jussille mahdollisuus, kun en sitten tiiä koska seuraavaksi joku mut huolisi. Katja vaan tokaisi "niin, annat mahdollisuuden sille kohdella sua kun paskaa taas?". Mä en itse usko nyt, että Jussi tekisi mulle mitään pahaa. Oon semmosen saarnan pitäny sille kaikseta, ettei se edes uskaltaisi. Meiän roolit suhteessa on muuttunut niin toisinpäin kun mitä ne ekalla kerralla oli. Alettiin sen viikonlopun jälkeen olemaan paljon yhessä ja pikkuhiljaa Jussi alko kysellä varovasti, että voisko meistä tullakkin jotain. Olin koko ajan epäileväinen, enkä oikeen tuntenut mitään sitä ihmistä kohtaan. Jussi taas oli ihan ihastunut muhun ja koko ajan kertoi, että tykkää musta ihan hirveesti. Mua ahdisti. Mun päähän tuli kokoajan vaan mieleen Elina, se miten se katsoo mua kun kerron, että lähen Jussille. Aloin kertoa Jussille siitä, että mua ahdistaa kauheesti ja että haluun edetä hitaasti. Halusin olla arvaamaton. Halusin elää vain hetkessä. Olin sekaisin, Jussi vai ei? Päätin yrittää. Tutustuin Jussin kautta yhteen ihanaan ihmiseen, Camillaan. Camillakin autto mua tosi paljon selviämään tilanteesta. Se tavallaan vei meiän juttua eteenpäin, kun oltiin kauheesti samassa porukassa ja selitteli musta ja Jussista kaikkea esimerkiksi kuinka hyvin sovitaan yhteen. Mulla ja Jussilla on nyt hyvä suhde. Oon meiän suhteesta varma ja tiedän, että se välittää musta, jopa ehkä enemmän kun mä siitä. Toivottavasti ei kuulostanut ilkeeltä sanoa noin, mutta niin se vaan on. Mä annoin sille mahdollisuuden ja se osasi käyttää sen hyvin. Tosiaan lähiaikoina en oo ollut paljoa kotona kun en jaksa kattoo mun äitipuolta. Siks oon ollut paljon Jussin luona, varsinki nyt on helppoa kun on lukulomakin. Jussi on antanu mulle jo kotiavaimenkin ja saan mennä sinne koska vaan. Ostetaan yhdessä ruokaa ja eletään semmosta pariskunta elämää. Eniten tässä vaan harmittaa se, etten oo kauheesti mun kavereita nähnyt. Nellaa kyllä näen melkeen joka päivä, mut esimerkiksi Timoa mulla on kauhee ikävä ku ei olla nähty ehkä tuhanteen vuoteen. Ollaan vaan paljon Jussin kautta tutustuneitten kavereitten kanssa. No mä kuitenkin yritän nähdä kavereitani. Jussi vaa ei tunnu välil ymmärtävän, että tarviin myös tilaa itselleni ja aikaa kavereille. Mut saan sitä aikaa koska vaan kylläkin. Jussi sit vaan alentuu tilanteeseen. Välillä must tuntuu, että vähän tossutan Jussia, mut ehkä se on normaalia? Ja muutenki tiedän, etten tee sitä liikaa ja muutenki se tuo mulle vaan kauheen turvallisen olon, että mä oon enemmänki se ihminen, joka määrää. Mutta kuitenki. Tää Jussi juttu on auttanut mut hyvin eroon Antista. En oo millään tavalla mustasukkanen siitä ja Martinasta, koska itse saan olla onnellinen. Tänäänkin oon menossa Martinan synttäreille ja Anttikin tulee olemaan siellä ja odotan itseasiassa, että näen Antin, ihan kaverina. Tähän Loppujärkytykseksi voisin kertoa myös sen, että oon jo kerran pettänyt  kyllä Jussia. Se oli vaan tommonen kännijuttu ja mun mielessä pyöris vaan yks sana "kosto". Kosto siitä, mitä se joskus teki mulle. Jotenki toi paransi meiän suhdetta. En kyllä oo sille kertonut tästä. Mut ennen aina muistutin sitä monta kertaa päivässä siitä, mitä se joskus teki mulle. Nyt koen, että me ollaan tasoissa ja oon ihan hyvin unohtanu ton jutun jo. Tai välillä se tulee mieleen, mutta ei haittaavasti. Mun syrjähyppy sai mut vaan entistä varmemmaksi musta ja Jussista, enkä vois kuvitella tekeväni sitä enää koskaan uudelleen.

Edelleen vaan mietin, että kuinka kamala ihminen oikeen oon? Näin miettien kaikkia valintoja. Voinko mä perustella mun tekoni jotenki menneisyydellä? Sen vaan tiedän, että vaikka oon kuinka luotettava ihminen siten, etten koskaan kerro kenellekkään mitään toisten asioita, niin silti en ole luotettava. En ole luotettava ystävyyden ylläpitäjä. En myöskään maailman luotettavin kumppani. Ennen olin varma, etten pystyisi kumppania pettämään, mutta ei siihen paljoa tarvittu. Mutta sillon vaan halusin tehä sen. Enkä oikeestaan edes kadu sitä. Taidan olla vähän outo.