Antti

Heiippa kaikki! Olen tosi pahoillani, että tässä on mennyt näin kauan silleen etten oo postannut mitään. Tässä on vaan tapahtunut niin paljon kaikenlaista ja niin. Tai ainakin toi on tekosyy itselleni. No joo ei oo ollu kauheesti myöskään mahdollisuutta päästä nettiin, paitsi kännykällä. Kännykällä taas en jotenki saa kirjotettua näitä postauksia. Edelleen oon tosi otettu kaikista kommenteistanne! Kävitjöitäki sivulla on ollut niin hurjasti, että välillä pohdin sen menneen jotenkin sekaisin. Mutta ehkä se ei ole? Oikeestaan alotin tän jutun kirjottamisen jo ajat sitten, mut keskeytin tän kirjottamisen ku tuli joku ihme tunnevyöry ja niin. Mut nyt teen tämän valmiiksi. Tällä tavoin aloitin seuraavan juttuni: Kovasti oon taas pohtinut mikä olisi seuraava aiheeni... Nyt alan olla siinä vaiheessa, että pitää siirtyä yhä enemmän ja enemmän ajankohtaisiin asioihin... Sinäänsä ärsyttävää, mutta minkäs sille voin, ettei menneisyydessäni ole kovasti enempää semmosia suuria tekijöitä, mitkä muhun kovasti, kuten tää äiti, koulukiusaus ja muut vastvaavat. Seuraavaksi meinasin kertoa sitten asiasta, mistä oon aikasemminkin maininnut täällä, elikkä nyt "minun ja Antin tarina". Pelkään koko ajan, että menetätte jotenki lukuintonne, ellei mulla oo enää mitään kohauttavaa juttua mun elämästä. Enkä nyt sitten tästäkään jutusta tiiä, että kuinka paljon se ketään kiinnostaa, mutta kirjotanpahan nyt kuitenkin.

Kaikki lähti viime keväästä liikkeelle. Heli oli tutustunut mua ennen Timoon, Nellaan, Anttiin, Martinaan ja kuului siihen jotain muitakin ihmisiä. Mut tosiaan nää ihmiset on mua vuoden nuorempia. Sillon jonku verran liikuin Helin kanssa, ku oli vielä meiän koulussakin. Alettiin sitten käymään porukalla välituntisin tupakalla ja kaikkea semmosta silleen että mäkin olin siellä. Olin ajatellut aikasemmin, että Antti on ihan söpö ja semmonen ku sen ohi koulussa tietty välillä kuljin. Kuitenkaan mitään enempää en antanut itteni ajatella ku olin sillon niin tarkka sen suhteen, että vaan saman ikäsiä ja vanhempia miehiä sai kattella. No, siinä heti ku näihin ihmisiin pikkusen tutustuin ni Antti lisäsi mut facebookissa kaveriksi. Olin aika ihmeissäni ku ei oltu mitään hirveesti koulussakaan juteltu. Sitten Antti alko heti mulle juttelemaan ja mua vaan vähän hymyilytti, pyysi heti numeroakin et jos viikonloppuna on jossain jotain menoa niin voitais soitella. Antilla oli tollon tyttöystävä. Alettiin jutella päivittäin tietokoneella ja meille alko kehittymään semmosii "omia juttuja". Ei menny kauaakaan ku kerran kävelin koulun pihalla Helin kanssa ja Heli vaan tokas "Sä olet niiiiiiiin ihastunut Anttiin". Olin tosi hämmentyny tosta kommentista kun oli tää ikäero juttu ja muutenki, en ollu yhtään ajatellu asiaa. No kielsin kaiken ja asia jäi sikseen. Aloin miettiä sitten illalla, että entäpä jos olenki? Koitin tosissaan saada sitä ajatusta pois päästä ku olin niin tarkka iän kannalta. Kielsin ihastumisen itseltänikin. Pian kuitenki tajusin, että Heli on oikeessa. Se myös sanoi "te ootte niin varmasti jonain päivänä jotain". Vakuuttelin, että ei. Antti alko selitellä päivä päivältä mulle kivampia juttuja ja meistä tuli läheiset. Kuitenki pian Jussi tuli kuvioihin ja pääsin "eroon" tunteistani. Olin kauheen ilonen siitä sinäänsä. Ku Antti oli kerran nuorempi. Vaikka ikäeroo oli alle vuosi niin se haittasi mua sillon. No oltiin hyviä kavereita sinä aikana. Ku mun ja Jussin juttu päätty sitten vähän yli kuukauden päästä pyysin, että Antti tulis tapaamaan mua ja kerroin mitä Jussi mulle oli tehnyt. Antti lohdutti mua ja oli ymmärtäväinen. Meillä oli tosi tiivis yhstävyyssuhde, pystyin kertomaan mistä vaan. Olin niin kauan haaveillutki hyvästä poika kaverista ja nyt mulla oli se. Anttikin siinä oli just eronnut tyttöystävästään, johon oli vaihtanut edellisen tyttöystävänsä Martinan. Mun kesä meni siinä sitten silleen sekoillessa kuten ootteki lukeneet ja mä ja Antti ei hirveesti keritty näkemään. Kävivät ne Timon kanssa mua monta kertaa töissä moikkaamassa ja soiteltiin paljon ja kaikkea. Tossa kesän lopussa Antilla oli sit alkanut joku seksisuhde Martinan kanssa, josta en sillon kyllä vielä tiennyt. Mut tää on oleellinen asia tarinaa kuitenki. Mut syksyllä alettin taas Antin kanssa lähentyä kun niitten porukassaki aloin olemaan koko ajan ja vietettiin tosi paljon aikaa vapaa-ajallakin. Martina kuulus nyt myös meiän kaveri porukkaan ja alko tulla vähän mustasukkaseks mun ja Antin väleistä. Vietettiin mielellään aikaa kahestaan ja tehtiin jotain kivaa aina. Ei mitään erikoista välttämättä, tyyliin katottiin leffaa, telkkaria tai kuunnteltiin musiikkia, pelattiin. Meil oli aina hauskaa. Martina ei tykänny meiän kahestaan olosta koskaan. Oltiin Martinan kanssa lähennytty siinä syksyllä jonku verran, mutta se läheisyys vähän katosi ku olin taas tosi kiinnostunut Antista, enkä halunnut lähtyä Martinaa enempää, etten satuttaisi sitä, jos vaikka mulle ja Antille joskus tulisi jotain. En enää pystynyt suhtautumaan Martinaan samalla tavalla ku jotenki tunsin tekeväni väärin, vaikka miten väärin se sitten oli, jos kerran en ollut Martinaan vielä edes tutustunut, kun jo Antista tykkäsin? Aloin liikkua Nellan kanssa paljon. Kerroin sille tunteistani Anttia kohtaan ja Nella oli heti sitä mieltä, että mun pitää alkaa tehä jotain asian eteen. Oon kuitenki ujo eikä se ollut niin helppoo. Alettiin Antin kanssa välillä juomaan kaljaa meillä. Isä ei sanonu mitää ku oleskeltiin aina mun huoneessa. Meil oli aina kauheet viikonloppusuunnitelmat sitä varten, et ollaan vaan mun huoneessa ja juodaan kaljaa ja jutellaan, pidetään hauskaa. Sit yks ilta, ku oltiin meillä ja juotu melkeen kopallinen kaljaa, maattiin mun sängyllä kasvot vastakkain ja katottiin toisiamme silmiin. En tiedä miten uskalsin, mutta nää sanat muodostu mun huulille ja lipsahtivat ulos "saanks mä suudella sua". Sen jälkeen voin luvata, että toivoin kuolemaa ainakin 2 sekunnin ajan, kunnes sain myöntävän, hieman ujon vastauksen. Se oli ehkä mun elämäni suudelma. Siinä sitten oltiin ja kaikki oli niinkuin olin pitkään halunnut. En halunnut siitä koskaan pois, oisin halunnut jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi. Olla vaan Antin, enkä välittää mistään muusta. Ikinä. Antti jäi meille yöksi ja valvottiin myöhään ja herättiin aikasin ja niin, tapahtui mitä tapahtui. Antti lähti joskus päivällä, enkä kestäny odottaa sitä, että illalla näkisin Nellan ja voisin kertoa sille kaiken. No tuli ilta ja kerroin. Tässä vaiheessa Nella alko olla varma, että meistä vielä tulee jotain. Antin ja mun juttu alko vähän ujosti. Ei tehty mitään kenenkään nähden. Koulussakin pari päivää ton alun jälkeen oltiin tupakalla pihalla ja siellä ei ollut ketään muuta kuin me. Ja me suudeltiin. Kaikki oli niin jännittävää. Viestiteltiin joka päivä ja puhuttiin hempeitä toisillemme. Kun joku kaks viikkoo oli tätä kestänyt ja oltiin jonkun verran vietetty aikaa yhdessä silleen läheisesti, jotain tapahtu ja mulla oli outo tunne. Halusin saada vastauksia ja itketti vaan kauheesti ku en tiennyt mistään mitään. En tiennyt meistä, missä mennään ja mitä me toisillemme ollaan. Ku me ei koskaan oltu puhuttu meidän jutusta mitään. Me vaan elettiin hetkessä. No, Antin kanssa sitten sovittiin et täytyy puhuu näistä kaikista asioista. Antti tuli meille. Mä vaan itkin ja sanoin, että välitän siitä liikaa ja pelkään menettäväni hänet. Antti sano, ettei tiedä mitä mun kanssa tekisi. Sitä varmasti sillonki mietitytti se, miten Martina vaikuttais kaikkeen. Loppujen lopuks se vaan syleili mua ja halas. Sitten taas kaikki oli hyvin. Ainakin hetken. Jotenki aina sen jälkeen ku oltiin tavattu ja rakasteltu tai jotain tämmöstä. Seuraavana päivänä kaikki oli jotenki outoa, tuntus ku olisin taas niin epävarma meistä. Kai Anttikin oli sitten epävarma. Alettiin puhua siitä. Lopulta näin ei enää käynyt ja aloin uskoo meiän suhteeseen. Katottiin yhdessä Titanic, enkä vieläkään voi uskoo, että joku jätkä on mun takia kattonut sen pitkän rakkauselokuvan samalla ku mä vollotan vieressä! Mut toi leffakokemus oli niin ainutlaatunen ja romanttinen jotenkin. Mut kuitenki. Alettiin miettiä, ettei meiän kuulu välittää muista, että me ollaan vaan me. Alko jo liikkumaan huhuja meistä ja näin. Jotkut käverit tiesi meistä. Sit ku vihdoin tuntus et ollaan vahvoilla meiän jutun kanssa, Antti lähtee kaheks viikoks ulkomaille. Se oli siellä joulun ja uudevuoden. Lähetti mulle ihania viestejä, kerto ikävästään ja siitä, kuinka ihana oon hänen mielestä. Olin niin varma, liian varma kaikesta? Kun kaks viikkoo ja vähän päälle oli kulunut, Antti tulee takaisin ja näkee ex-tyttöystävänsä ennen mua. En oo niin mustasukkanen ihminen ni ei se mua sinäänsä haitannut. Se haittasi, kun Antti alko selvästi vältellä mua, mutta sitten kun kahdestaan nähtiin, kaikki oli kuin ennen. Tuli viikonloppu ja mentiin Timon ja Antin kanssa Martinan luokse illalla. Mä ja Timo asutaan lähekkäin ja Antti ja Martina lähekkäin. Meiltä Martinalle on joku 7 km, joten mentiin illan viimeisellä bussilla kotiin Timon kanssa. Antti ja Martinan luokse. Aloin seota totaalisesti. Aloin kehitellä mielessäni mitä oudompii juttuja, kuten, että kukaan ei musta pidä ja että Nella, Timo, Antti ja Martina on keksiny juonen mua vastaan ja koittavat kuinka kauan mun pää kestää. Eli tän juonen idea oli, että mä rakastun Anttiin ja yhdessä noi kaikki nauraa mulle. Myös Nella kuului tähän porukkaan, vaikka oli mun paras ystävä. Aloin saada jotain lieviä paniikkikohtauksia, itkin monta tuntia huoneeni nurkassa lattialla istuen ja kirjotin vihkoon, kuinka paljon mielestäni rakastin Anttia. Että miten kaikki voi tehdä mulle näin. Nyt kun noita sivuja luen, ajattelen, että olenpas ollut tyhmä ja sekaisin. Nella ei enää ehkä jaksanut, kun noin kolme viikkoa meni silleen, että vaan soittelin sille itkien ja pyysin, että meiän pitää tavata ja niin. En puhunut muusta kuin Antista. Antti oli jo useita iltoja/öitä viettänyt Martinan luona kun lopulta keksittiin jonkin lainen juoni Antille. Vaikka Antti teki Martinan kanssa ties mitä, Antti ei ollut missään vaiheessa lopettanut meidän juttua ja esittänyt mulle koko ajan vaan normaalia. Sovittiin Nellan kanssa, että Antti pitää saada jotenkin tuntemaan syyllisyyttä, jotta se puhuisi mulle jotain. Kerran, ku Nella ja Antti olivat kahestaan Nella alotti keskustelun kysymällä "Tiedätkö sä Antti yhtään mitä sä olet tekemässä? Kun kaikki muut kyllä tietää mitä sä teet." Me kaikki tiedettiin, miten Antti oli Timolle valehdellut menevänsä kotiin, vaikka meni Martinan luokse, me tiedettiin mitä se teki mulle. Mut ehkä Antti ei tiennyt. Antti kuitenki tajusi ottaa muhun yhteyttä ja sovittiin, että nähään sitten kun sillä on aikaa. Sillä on niin paljon harrastuksia sun muuta mihin menee aikaa. No, ei sitä aikaa sitten koskaan näyttäny olevan. Kai Antti ajatteli, että nyt kaikki on ok kun sai sanottua, että pitää puhua. Puhuin Antille tekstiviesteissä sävyyn "joo, koita sitten järjestää aikaa mahdollisemman nopeasti niin saadaan tää meidän "juttu" pois päiväjärjestyksestä." Antti ei vaan ottanut yhteyttä. Noin kuukausi sitten, kun Antin ulkomaanmatkasta oli vähän yli kuukausi, oltiin menossa yhen yhteisen kaverin synttäreille Timon ja Antin kanssa. Sillon en pystyny ees katsomaan Anttia päin. Jokanen sana, jonka sille halusin sanoa, oli ruma tai ilkeä. Tiesin jo alkuillasta, että illasta tulisi katastrofi, enkä pystyisi pitämään turpaani ummessa kaikesta siitä, mitä mieltä Antista olin. Olin niin täynnä vihaa. Halusin vain huutaa. Kun olin ehtinyt juomaan siinä jo hyvät kännit päälle, aloin luonnollisesti itkeä, niinku aina kun joku surettaa. Kännissä tää on mulle niiiiin normaalia. Timo lohdutti mua pihalla ja mä sanoin lähteväni jonnekkin. Loppujen lopuksi käskin Timon mennä sisään ja sanoa Antille, että itken Antin vuoksi. Kohta Antti tuli ulos ja tunsin sen käden mun olkapäällä. Siirsin sen pois. Sen jälkeen kaikki on mulle kovin epäselvää. Muistan vaan, että tunnin aikana huusin sille niin paljon, kun pystyin, itkien ja haukuin sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Timokin oli sisälle asti kuullut mun huudon. Lopulta lähin baariin ja sain Elinan mukaani. Lähdin siis etsimään itselleni lohtumiestä. Vähään aikaan en Antin kanssa voinut jutella, mutta lopulta annoin periksi ja tajusin, etten kuitenkaan ilman sitä ihmistä voi elää. Menin vaan koulussa juttelemaan sille ja sen jälkeen ollaan oltu normaaleissa väleissä. Sillä on tietääkseni nyt vakavaa juttua Martinan kanssa. Mut oon ihan onnellinen, että mulle tärkeät ihmiset ainakin saavat olla onnellisia. Tiedän, kuulostaa varmasti niin oudolta, miten otan tän lopun näin kevyesti, vaikka uskon rakastaneeni Anttia jollain tasolla, mutta tässä on vaan tapahtunut kaikkea muutakin. En enää haikaile Antin perään, Antin ja mun tarina on historiaa. Meidän välinen aika oli kaunista, mutta liian vaikeaa ollakseen totta.